Julkaisut 1999

Kirjoittanut admin 18. Elokuu 2009 - 8:04

W1999 Apulanta: 0010 -promovideo

01.04.1999 Apulanta: Hallaa -promovideo

09.04.1999 Apulanta: Lavuaarista -Cd

Ketkä nostivat Apulannan suosioon? Fanit. Nyt on Apulannan vuoro kiittää julkaisemalla specialfanialbumin, joka sisältää 15 hittiä liveversioina. Superrajoitettu painos vain 1.000kpl myydään ainoastaan faneille keikoilla 89mk:n hintaan.

09.04.1999 Apulanta: Hallaa -Cdep

Ep:llä neljä säkenöivän timanttista biisiä. Jos avausraita "Unenkansa" ei sulata diggailuvaihdetta käyntiin, kannattaa soittaa numeroon 0700-98062 (kuumat lääkärit) ja tiedustella mikä päässä viiraa. "Mitään/Ketään" ja "Paha hedelmä" panevat polvet tutisemaan ja sokerina pohjalla ep:n nimibiisi "Hallaa", josta huhtikuun alussa ilmestyy Tuukka Temosen ohjaama todella vilakka promovideo.

07.05.1999 Apulanta: Tohtori Halla ja mustempi hevonen -myyntivideo

05.05.1999 Tehosekoitin: Asfaltti polttaa -promosingle

14.05.1999 Tehosekoitin: Freak Out! -Cd

Kun neljä lahtelaista lähes soittotaidotonta nuorta miestä - tai oikeastaan vielä pikkupoikaa - perusti yhtyeen syyskesällä ´91, ei monikaan olisi voinut uskoa, miten pitkälle tuo kokoonpano vielä kantaisi. Bändi päätyi ensimmäisen hevi-innostuksen jälkeen soittamaan horjuvaa, mutta jopa tuona ramopopin kulta-aikana omaperäistä punkrockia, muutti nimensä Tehosekoittimeksi ja nousi nopeasti kellarista pienen mutta innokkaan underground-yleisön tietoisuuteen. Tehosekoittimen vauhdikkaita keikkoja Lahden legendaarisella Kasisalilla tultiin katsomaan kaukaakin, ja bändin maine hurjana liveaktina alkoi levitä jo tuolloin. Yhtyeen ensimmäisen "Greatest Hits II" -ep:n ilmestyttyä lokakuussa ´92 Tehosekoittimesta puhuttiin jo sceneä mullistavana ilmiönä. Ep:llä toki punkhenkisesti kaahattiin läpi yhdeksän rallia viidessätoista minuutissa, mutta muuten sillä ei ollut juuri tekemistä muiden tuon ajan omakustanteiden kanssa - laulujen melodiat olivat ajattomia pop-helmiä, sanoitukset käsittelivät lähinnä tyttö-poika-suhteita ja kaupungin elämää yleensä. Ryppyotsaisuudesta ei ollut tietoakaan. "Pakko laittaa tennarit jalkaan ja antaa lahkeen lepattaa", ilmaisikin eräs toimittaja innostuksensa. Puhuttiin uuden "rakkauspunkin" aallosta, kun Tehosekoitin alkoi kerätä kannatusta ja myös musiikillisia opetuslapsia.

Nyt, seitsemän vuotta myöhemmin, ei bändin kohdalla enää juuri voida puhua punkista (ellei sitten tuon tinkimättömän "Teemme kaiken mitä tahdomme ja voimme tehdä mitä tahansa" -asenteen vuoksi). Musiikillisesti on Tehosekoitin vuosien varrella ehtinyt kokeilla monia yllättäviä polkuja, jotka päällisin puolin voivat vaikuttaa hämmentävänkin erilaisilta - Siirappisesta teinipopista raaimpaan rock´n´rolliin sitten Hurriganesin. Silti yhtyeen musiikin pinnan alla on aina kulkenut punainen lanka. Se on aina pyrkinyt tekemään melodista, tarttuvaa, helposti mukana hyräiltävää ja ajatonta rock´n´rollia.

Toinen Tehosekoittimen rönsyilevää uraa yhdistävä tekijä on yhtyeen maine rankkana livebändinä. Uransa alussa yhtye keksi käyttää keikoilla jo legendaarisiksi käyneitä "Plinkki-paitoja", rivolla kirkkovene-symbolilla koristettuja t-paitoja (jotka muuten mm. "Pitkä Kuuma Kesä" -elokuvan The Vittupäät ovat sittemmin kopioineet), naistenvaatteita, tekoverta, käsirautoja ja sen sellaista, kauan ennen kuin Marilyn Mansonista oli kuultu pihaustakaan. Näin yleisö ainakin muisti Tehosekoittimen, vaikka musiikki ei olisi innostanutkaan. Sittemmin moisista tempuista on luovuttu - Tehosekoittimesta on kehittynyt vuosien varrella niin toimiva lava-akti, että Suomessa, ja viime vuosikymmenillä muuallakaan, sellaista näkee enää harvoin. Vaikka Tehosekoitin on keikkaillut varmasti enemmän kuin juuri kukaan samanikäinen yhtye, se ei vaikuta rutinoituneelta, vaan lavalla näyttää olevan aidosti hauskaa. Kliseet ovat varmasti hallussa, yleisöä osataan kosiskella… ja yleisö tottelee. Yhtä huumaantunutta tanssimista ja yhteislaulua kuin Tehosekoittimen keikoilla pääseekin harvoin näkemään. Siihen yhtyvät nuoret ja vanhat, tytöt ja pojat, rokut ja popparit, punkkarit ja skinheadit - kaikki bailatakseen sulassa sovussa Suomen kovimman jytämusiikin tahdissa. Vaikka ei pieni tappelukaan menoa haittaa - onhan Tehosekoittimen jäsenistö silloin tällöin itsekin kahinoinut yleisöstä aina löytyvien urpojen kanssa. It´s only rock´n´roll, an´ we like it! Hikiset vartalot puristuvat toisiinsa ja eturivin tytöt nostavat paitansa olkapäihin. Bändi onkin viime vuosina yrittänyt ahkerasti lanseerata viuhahtamista uudelleen muotiin… "Lavalla on tärkeintä huomata herättävänsä tunteita. Kun näkee ihmisten nauravan, itkevän, suutelevan tai tappelevan tietää saavuttaneensa sen", sanoo laulaja Otto. "Sitä tuntee olevansa kuin eräänlainen pakanapappi bakkanaalin johdossa - Rock´n´rollin henki käskee meitä ja me käskemme yleisöä, ikäänkuin suodatamme niille jotakin orgastista. Mitä hullummiksi ihmiset menevät, sen parempi. Mitä hullummaksi itse tulemme, sen parempi. Vaikka levyiltämme löytyy jos jonkinlaista hissuttelua, ja sitä on nasta kokeilla kaikenlaista, rokissa on kuitenkin lopulta kyse raa`asta liikkeestä, seksistä, kontrollin menettämisestä… arkitodellisuuden ulkopuolisista asioista. Sitä me olemme livenä. Kaikki tarvitsevat purkautumista ajoittain."

Eikä Tehosekoitin tosiaan ole lavalla liian dynaaminen ja tylsä bändi, kuten niin monet hyviksi livebändeiksi tituleeratut kokoonpanot. Jos kitaristi katoaa kesken keikan, laulaja tipahtaa lavalta, tai valospotti putoaa rumpalin päähän, asia saadaan vaikuttamaan ikään kuin shown osalta. Juuri tässä on yksi Tehosekoittimen valloittavimmista piirteistä. Bändi osaa nauraa itselleen, vaikka kukkoileekin lavalla arkkityyppisemmin kuin kukaan muu uskaltaa. Tehosekoittimen jäsenet osaavat olla tähtiä, mutta pysyvät silti yleisölle läheisinä, todellisina ihmisinä. Tässä paradoksissa piilleekin yhtyeen voima - ajoittainen aito vaarallisuuden ja arvaamattomuuden tunne saa teinityttöjen pöksyt kostumaan, mutta toisaalta yhtä aito, leppoisa hälläväliä-asenne ja "oho" -henki sulattaa paatuneenkin nelikymppisen sydämen.

Tästä päästäänkin sujuvasti Tehosekoittimen paljon puhuttuun imagoon, joka on tosiaan omituisen ristiriitainen, mutta kuin ihmeen kaupalla tuntuu iskeneen juuri rock´n´rollin ytimeen. Oikeastaan imagosta ei ehkä voida edes puhua bändin kohdalla, jonka jäsenet ovat ikään kuin imeneet itsensä niin täyteen rock´n´rollin kliseitä aina varhaislapsuudesta asti, ettei heidän tarvitse niitä sen kummemmin miettiä. Heillä ei ole imagoa - he ovat vain oma itsensä. Onnellisten sattumien kautta bändiin sattui vielä osumaan neljä selkeästi erilaista persoonallisuutta, joista jokaisella on omat heikkoutensa ja vahvuutensa, omat inhimilliset, rock´n´rollin ulkopuoliset piirteensä. Juuri tämä tekee Tehosekoittimesta niin arkkityyppisen, ajattoman rock-yhtyeen. He ovat kuin John, Paul, George ja Ringo, jokaisella omat ihailijansa. Kuin Kiss tai Spice Girls ilman, että imagoa on kenenkään tarvinnut varta vasten kehittää tai korostaa. Juuri sellainen bändi, jonka mukaan äidit eivät tyttäriään päästäisi, vaikka olisivat itse ilomielin hengailleet omien, vastaavien idoliensa takahuoneessa vuosia sitten…

Tehosekoittimen uutta albumia "Freak Out !!!" ei yhtyeen ystävien ole tarvinnut odottaa kauan, se kun tehtiin jo reilusti alle vuoden kuluttua edellisestä "Varoittava Esimerkki" -hittilevystä. Jälleen bändi seurailee uusia, hämmentäviä polkuja, mutta kuullostaa silti itseltään. Tuntuu siltä, että Tehosekoitin on tällä kertaa todella friikahtanut studiossa - levyltä kun löytyy Dannymaista kesähittiä, vanhahtavaa psykedeliaa, 80-lukuista synkistelyä… ja kaikki autenttisesti toteutettuna. Vaikka levy on ehkä sävyltään tummempi kuin edellinen, välittyy musiikintekemisen riemu kautta linjan. Tämä on oikeaa pop-musiikkia, täydestä sydämestä. Sen voi jokainen todeta kesän keikoilla, tanssahdellessaan pienessä sievässä, vastakkaisen sukupuolen edustaja käsipuolessa "Asfaltti Polttaa" -motownhitin tahtiin!

Mitä keikkoihin tulee, Tehosekoitin lupaileekin kesäksi entistä rajumpaa menoa. Kaatuilua ja rokuörvellystä, tiukkaa rock´n´roll-viihdettä, vierailevia tähtiä, tanssityttöjä, hippimeininkiä, vapaata rakkautta ja suitsukkeentuoksua, mukaansatempaavaa jytää, kellarin punk-energiaa ja antaumuksellisia kertosäkeitä. Ja tietenkin kaikki ovat tervetulleita juhlimaan bändin kanssa. "Summer of Love! We´re in it for your pleasure!"

20.08.1999 Tehosekoitin: Keskiyön tanssi/Laura -Cdsingle

18.10.1999 Apulanta & Don Huonot: Torremolinos -Cdep

Suomen suosituimmat bändit, Don Huonot ja Apulanta, lähtevät kuukauden kestävälle Torremolinos 2000-yhteiskiertueelle 22.10.1999.
Kiertue on Don Huonojen 10-vuotisjuhlakiertue ja samalla viimeinen yli vuoteen. Odotettavissa on spektaakkeli, joka pelastaa 90-luvun maineen. Vellovaa yleisömerta, loppuunmyytyjä saleja ja tuhansia litistyneitä faneja Suomen sairaaloissa…

Megahitiksi nousseen Pääkallokiitäjän lisäksi 18.10. ilmestyvällä Torremolinos 2000-ep:llä on neljä muuta tappavan kovaa yhteisbiisiä (julk. Levy-yhtiö & BMG).

Apulannan pitkään odotettu ensimmäinen lohkaisu 12. helmikuuta ilmestyvältä uudelta albumilta, "Käännä se pois" ilmestyy 4. joulukuuta. Singlestä tulee kaksi eri versiota, varustettuna eri b-puolilla. Biisistä tulee myös Tuukka Temosen ohjaama promovideo (julk. Levy-yhtiö).
4. joulukuuta ilmestyy myös Apulannan myyntihevosvideotrilogian kolmas osa "Mustin hevonen".

Don Huonojen tuplakokoelma "Kultaiset apinat - hittejä ja harvinaisuuksia 1990-2000" näkee päivän valon samana päivänä Torre-ep:n kanssa, siis 18.10. Albumi sisältää kaikki kovimmat Donkkari-hitit ja fanien kaipaamat harvinaisuudet (julk. Megamania).